wyatt | Autopilot's

Wyatt Brinley Willow

10.6.1991 @ Los Angeles, CA
Male, straight & single

Lives in a pretty fancy (and very expensive) rental one bedroom apartment down in Long Beach, LA

Occupation: surfing life away
(or a professional fashion model/fashion industry jack of all trades/influencer/you've probably seen his face somewhere & artsy free soul with no education and no long term plans)

Twin brother lives in LA. Parents are lord knows there.

FC Vito Basso

might be a sinner and I might be a saint

I'd like to be proud, but somehow I'm ashamed

Wyatt on helppo, mutkaton ihminen. Hänet olisi voinut vauvana istuttaa meren äärelle aaltoja katselemaan ja hän olisi siinä vielä tänäkin päivänä täydellisen tyytyväisenä. Mutta ei. Juuri hän syntyi perheeseen, jossa molemmilla vanhemmilla oli palava tarve reissata pelastamassa maailmaa, mullistaa koko pienen perheen elämä vähintään kolmesti vuodessa ja pakottaa kaikki elämään loputtomassa muutosten, luopumisen ja sopeutumisen limbossa.

Jollekin sellainen reissuelämä olisi voinut sopia. Joku olisi ehkä arvostanut sitä, miten paljon kokemuksia keräsi, miten paljon erilaisia ihmisiä sai tavata ja miten moniin erilaisiin kulttuureihin tutustua, mutta ei Wyatt. Hän oli stressaantunut, kun muutettiin vauvaiässä ensimmäisen kerran, ja hän oli aivan yhtä stressaantunut, kun muutti lopulta aikuisuuden kynnyksellä omilleen. Asiaa ei auttanut yhtään se, miten kaikille muille perheenjäsenille - vanhemmille ja kaksoisveljelle - sellainen juurettomuus tuntui sopivan paremmin kun hyvin. Ne eivät muistelleet jotain tiettyä etappia matkalla haikeudella vielä vuosia myöhemmin eivätkä joka kerta jättäneet uusille ystäville hyvästejä itku kurkussa ja maailmanlopun ajatukset mielessä.

Voisi siis sanoa, että Wyattilla oli vaikea lapsuus. Perhe itsessään oli toki varsin ongelmaton, toimiva ja hyvä, mutta siitä oli matkan varrella kovin vähän lohtua. Perhe olisi todennäköisesti ollut vielä vähän ongelmattomampi, toimivampi ja parempi, mikäli Wyatt ei olisi ollut koko lapsuuttaan ja nuoruuttaan taustalla kitisemässä, vaatimassa kunnon taloa kuten niillä oikeilla ystävillä kotona Los Angelesissa (missä ei oltu enää vuosiin edes käyty) ja pistämässä vastaan joka asiaan. Hänellä olisi voinut olla potentiaalia hienoihin asioihin niin koulu- kuin urheilurintamallakin, mutta se jäi kaikki sen jalkoihin, että piti selvitä taas yhdestä uudesta paikasta, rakentaa elämä uudelleen ja sitten taas pakata tavarat uudelleen samoihin vanhoihin laatikoihin.

Vaikka näennäisesti Wyatt vihasi joka ikistä paikkaa ja kaikkia ihmisiä, joihin niissä törmäsi, ongelma oli aina tosiasiassa enemmän siinä, miten kaikkeen kiinnyttiin liikaa. Ei tehnyt hyvää mielenterveydelle, kun oli aina vain luopumassa, luopumassa ja luopumassa, eikä ikinä osannut päästää irti. Hän ruokki kaikkien reissuvuosien ajan romanttisia kuvitelmia tavallisesta arjesta Los Angelesissa, visioi itsensä asumaan frendien henkiseen kommuuniin ja työskentelemään johonkin normaaliin, arkiseen ympäristöön. Kukaan muu ei uskonut hänen hankkivan mitään normaalia, vakaata työpaikkaa, mutta sen ei annettu häiritä unelmointia.

Wyattin elämänhallintataidot ja yleinen järjestelmällisyyden taso tiivistyi hienosti siihen hetkeen, kun piti high schoolista valmistumisen jälkeen hoitaa jatko-opintoasioita. Puitteet onnistumiselle olivat kunnossa: veli onnistui vanhempien kanssa neuvottelemaan, että he saivat molemmat hetkeksi muuttaa isovanhemmille ja keskittyä rauhassa opiskeluun. Hän onnistui vaikka mitä vähemmistökortteja ja surutarinoita pelaten järjestämään itselleen opiskelupaikan California State Universitysta Long Beachilta, vaikka arvosanat eivät sinne olisikaan riittäneet. Hän oli luonnollisesti älyttömän innoissaan ja alkoi välittömästi järjestellä asioita. Hankki asunnon (tai, no - vuokrahuoneen) ja sadan dollarin romuauton, että pääsisi kulkemaan kouluun. Alkoi panikoimaan opintolaina-asioita, joten pestautui baristaksi. Sitten vihasi baristahommaa ja ryhtyikin tarjoilijaksi. Koitti (tuloksetta) opetella käyttämään tietokonetta, tunki mukaan vaikka mihin harrastusryhmiin oppiakseen tuntemaan ihmisiä jo valmiiksi ja hankki uusia vaatteita, että varmasti sopisi joukkoon. Ja sitten koulu alkoi ja tuli ilmi, ettei hän ollut ikinä ottanut koko koulupaikkaa vastaan. Joten se niistä kauniista unelmista, että hän olisi muutaman vuoden päästä aloittelemassa uraansa ravintoterapeuttina.

Koska Wyatt oli jo pettymysten käsittelyn ammattilainen, hän kirosi pari viikkoa ja päätti sitten, että se juna oli nyt sitten lähtenyt ja se siitä. Ei koulua hänelle, nyt eikä ikinä. Pettymystä lievitti merkittävästi, että sai päivittäin suunnata surffilaudan kanssa rannalle ja juoda illat pitkät ystävien kanssa olutta. Näköalattomuus ei haitannut, mutta rahan puute kyllä. Tilillä oli hyvät kymmenen dollaria miinusta ja taskun pohjalla pari kolikkoa, kun joku kesken rantaloikoilun tarjosi satasen siitä, että hän pitelisi energiajuomatölkkiä ja hymyilisi kameralle. Reippaana (ja hyvin köyhänä) poikana Wyatt teki tietysti juuri niin, eikä lainkaan vaivannut päätään sillä, että mihinköhän bittiavaruuteen se kuva meni. Johonkin ilmeisesti, koska aika pian sen jälkeen soi puhelin ja päästiin poseeraamaan vielä toiseenkin kuvaan. Ja kolmanteen. Ja aika moneen sen jälkeen.

pretty boy don't speak

you're only good for one thing

Wyatt oli aina ollut se perinteinen urheilujannu, joka vietti vähän liikaa aikaa salilla ja perusti siihen vähän turhan suuren osan persoonallisuudestaan. Hän ei tajunnut mitään muodista tai sosiaalisesta mediasta, katsoi liikaa telkkaria ja huusi liian usein yömyöhään asti xboxin ääressä. Hän ei ollut ikinä kokenut mitään tarvetta kiinnittää ulkonäköönsä erityisemmin huomiota (noin hauisten ympärysmittaa lukuunottamatta) ja ei tuntenut mitään sen suurempaa vetoa julkisuutta ja glamouria kohtaan. Ehkä ei perinteiseen malliin polttopuita hakattu takapihalla tai osattu itse hoitaa kämpän sähkötöitä, mutta omaa autoa osattiin vähän rukkailla, kannettiin aina muutoissa ne raskaimmat huonekalut ja osattiin hienosti keskustella urheilumaailman polttavimmista uutisista. Ne olivat hänen kirjoissaan tärkeitä, oleellisia asioita.

Miten hän sitten lopulta päätyi ja jäi mallin töihin, se jäi hänelle itselleenkin osittain mysteeriksi. Ensin siitä sai hyvää taskurahaa, sekä erinomaisen lounaan hienolla toimistolla kun suostui allekirjoittamaan papereita. Sitten sillä alkoi pikkuhiljaa tulemaan toimeen niin, että saattoi luopua tarjoilijan pestistä ja silti maksaa osuutensa kimppakämpästä. Sitten oli yhtäkkiä varaa ihan omaan (pieneen vuokra-)asuntoon. Ulkona syömiseen. Parempaan olueen. Miljoonissa ei kieritty, mutta Wyatt piti sitä silti erinomaisena diilinä, vaikka kieltämättä alkoikin kokea aavistuksen ongelmalliseksi sellaisen kohtuuttoman pienienkin virheiden syynäämisen, arvostelluksi tulemisen ja noin ylipäätään ihan senkin, että ei vain esiintynyt kameralle, vaan ne kuvat myös näkyivät sitten jossain.

Siinä vaiheessa kun toimisto vaihtui uuteen, vielä hienompaan, oltiin jo hyvin kiintyneitä siihen säännölliseen tulovirtaan. Wyatt oli jo iskenyt silmänsä uuteen autoon, joten kaikille niiden villeimmillekin ideoille sanottiin (äärettömän ennakkoluuloisesti) kyllä. Jaa piti pitää päässä outoa karvaista hattua? Kääriytyä kalaverkkoon tai poseerata speedoissa ja punaisissa cowboysaappaissa? Ei kai siinä, sitten vaan tehtiin juuri niin. Pistä tämä päälle, seiso tässä, näytä nätiltä.

Työ oli puuduttavaa, usein yllättävän rankkaa ja monellakin tapaa ongelmallista, mutta siedettävää. Ja jos ei mitään muuta, niin ainakin voitti ainakin suurimman osan ajasta kaupan kassan takana istumisen, burgereiden paistelun tai moppaamisen.

Vaikka Wyatt oli täysin vakuuttunut siitä, että ei ikinä haluaisi viedä ammattitaitoaan yhtään paikallaan seisomista pidemmälle, niin kyllä hänkin rupesi väkisinkin kiinnittämään huomiota vähän pienempiinkin nyansseihin. Ehkä varovasti kiinnostui siitä itse muodistakin. Suostui kävelemään lavalla korkokengät jalassa, vaikka kuinka ei ollut mitään takeita egon kestävyydestä. Tutustui alan huippuihin ja samalla kadehti niitä vähän ja ajatteli, että ei ikinä haluaisi olla niiden roolissa. Paitsi että hän vähän oli. Tai aika paljonkin. Isoin ero oli varmaan se, että Wyatt päätti jostain syystä olla siitä häpeissään sen sijaan, että olisi muiden tapaan voinut vain nauttia unelmiensa elämisestä.

Häpeä ei oikeastaan ollut suurikaan yllätys, kun katsoi taustoja: oli maailmanparantajavanhemmat, jotka eivät uskoneet sellaiseen ulkonäkökeskeiseen tyhjäntoimittamiseen, ja miehisistä miehistä muodostuva ystäväpiiri. Veli, joka oli hankkinut kunnollisen, normaalin uran, ja oma synnynnäinen taipumus edelleen nolostella ja ujostella aina, kun jouduttiin huomion keskipisteeksi. Wyatt on aina ollut hyvin pidättyväinen ihminen. Sellainen, joka miettii asioita liikaa, pelkää koko ajan nolaavansa itsensä ja on todella huono heittäytymään. Joku pyytää huutamaan, ja hänen ensimmäinen reaktionsa on tuijottaa peurana ajovaloihin ja unohtaa, että miten muodostetaan yhtä ainutta ääntä. Ei mitään priima-mallimateriaalia, vaikka siinä ympäristössä kuinka opittiinkin toimimaan.

Ura otti lopulta kunnolla tuulta siipiensä alle: kuvissa poseeraamisesta siirryttiin pikkuhiljaa päätoimisesti muotinäytöspuolelle, päästiin mukaan mainoskampanjoihin, näyttiin muutamilla musiikkivideoilla, alettiin keräilemään ihan siedettävästi sponsorirahaa sosiaalisessa mediassa ja saatiin jopa pari (hyvin pientä) elokuvaroolia. Vain taivas on rajana, kun on kaunis ja mahtuu näytöksissä vaatteiden mallikokoihin.

Menestys johti vähän sellaiseen hankalaan kaksoiselämätilanteeseen. Ensin reissattiin taas maailmalla milloin missäkin kuvauksissa (ja edelleen vihattiin matkustamista aivan yhtä intohimoisesti), puhuttiin haastattelussa siitä miten ylpeitä oltiin kun saatiin olla mukana tässä ja tässä ja tässä projektissa - ja sitten kerrottiin vanhemmille välttelevästi siitä, miten ankea (kuviteltu ja väitetty) ura tarjoilijana oli. Hän asui hyvin maltillisen kokoisessa asunnossa, mutta ei silti koskaan kutsunut niitä kylään, vaan ennemmin väitti asuvansa tilapäisesti ystävän sohvalla. Pelkäsi jatkuvasti, että mitä jos tämä olisi se päivä kun ne päättäisivät poimia kaupasta muotilehden tai kiinnostua sosiaalisesta mediasta, ja vannotti veljeäkin olemaan asiasta hiljaa.

I fantasize I call it quits and I get to the bottom of it for good

by the time reality hits the chimes of freedom fell to bits

Vanhemmille kuuluu ehkä kiitos siitä, että ne kasvattivat lapsistaan äärettömän vaatimattomia. Wyatt haaveilee edelleen täysin tavallisesta, seesteisestä elämästä, suhtautuu kaikenlaiseen menestykseen vähän olkia kohauttelemalla ja keskittyy tärkeämpiin asioihin kuin materiaan. Hän ei perinyt vanhempien palavaa tarvetta pelastaa koko maailmaa, mutta nauttii valtavasti simppeleistä asioista: luonnosta, merestä ja surffaamisesta, vapaudesta ja rauhasta. Hän ei tarvitse paljon ollakseen onnellinen, ei tee ikinä mistään isoa asiaa ja on vähään tyytyväinen. Hymy on herkässä, hän on hurmaavan maanläheinen ja pohjimmiltaan tunnollinen, aidosti hyvä ihminen. Sellainen, joka välittää muiden tunteista ja ajatuksista, osaa oikeissa hetkissä tarjota kannustavia sanoja ja jaksaa aina kuunnella. Leppoisa, helposti lähestyttävä ja aina rauhallinen.

Wyattin kanssa on helppo tulla toimeen, koska hän on nykyään äärettömän mukautuvainen. Samaa mukautuvaisuutta oltaisiin kaivattu myös nuoruusvuosina, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Teininä saatiin kaikki pahimmat kiukuttelut pois systeemistä, joten nykyään podetaan negatiivisia tunteita lähinnä hiljaa itsekseen muille tiuskimisen sijaan, eikä ikinä olla arvostelemassa tai syyttämässä. Hän puhuu paljon itsensä löytämisestä ja ihmisenä kasvamisesta, pysähtymisestä ja pienten asioiden arvostamisesta. Pysähtymisestä onkin helppo puhua, kun on itse ollut jo vuosia vain virran vietävänä, tyytynyt ja antanut elämän edetä omalla painollaan. Hän antaa urastaan paljon kiitosta muille, mutta ei itse edelleenkään täysin hahmota, miten paljon se on vaatinut kovaa työtä ja yritystä myös omalta osalta. Ylipäätään kunnian ottaminen mistään on vaikeaa, kehut saavat vaivaantumaan ja kaikkea pitää aina vähätellä.

Vaikka opinnot tyssäsivät lyhyeen, eivätkä arvosanat ennen sitäkään oikein kestäneet katseita, Wyatt ei ole typerä. Hän olisi voinut menestyä koulussa erinomaisesti, jos olisi saanut mahdollisuuden oikeasti keskittyä ja olisi löytänyt jostain motivaatiota. Harhailevat ajatukset ovat aina olleet hänelle se suurin hidaste: projekti jää kesken, kun pitääkin lähteä surffaamaan. Ansioluettelon päivittäminen unohtuu telttaretken vuoksi, yhtään kirjaa ei koskaan saada luettua loppuun asti ennen kun jo aloitetaan seuraava ja kaupassa käydään neljään kertaan hakemassa kahvipakettia, mutta kotiudutaan aina mukana kolme kassillista jotain ihan muuta. Hän ei ole järjestelmällinen, eikä erityisen looginen. Menee vähän liian kanssa tunteiden perässä, unohtaa joskus arjen vaatimukset ja on ehdottomasti hyötynyt siitä, että viime vuosina joku muu on tehnyt kaikki aikataulut ja vain kertonut, että missä pitää milloinkin olla.

Pinnallisuus on vähän nostanut päätä, mutta pääasiassa Wyatt suhtautuu ulkonäköasioihinkin ihailtavan rennosti. Hän tuntuu aidosti nauttivan treenaamisesta ja hakeutuu luonnostaan aktiivisten lajien pariin: häntä viehättää vaeltaminen ja kalliokiipeily, surffaus ja (eurooppalainen) jalkapallo. Hän pitää ruoanlaitosta, ei jaksa kovinkaan kauaa vain makailla paikallaan eikä voisi edes kuvitella, että viettäisi koko päivän sisällä. Hyvä mielikuvitus, valtavasti luovuutta ja loputon tarve itsensä toteuttamiselle.

Wyatt on perussosiaalinen ja peruspuhelias, joskin isommissa porukoissa vähän turhan ujo, herkkä arastelemaan ja turhan nopea katoamaan taustalle. Hänellä on hyvä, sarkasmisävytteinen huumorintaju ja silmää sopivan kevyille puheenaiheille, rauhoittava vaikutus ja taipumus luonnostaan pysyä kaukana draamasta ja konflikteista. Ei näkyvästi pahoita mieltään ikinä mistään, vaikka joitain (kaikkia) asioita murehtiikin sitten jälkikäteen. Ei oikeastaan ikinä sano pahasti, yritä tietoisesti loukata tai muutenkaan aiheuttaa kellekään harmia, ei lähde tappeluihin ja yhä useammin ajautuu sovittelijan rooliin.

Parisuhderintamalla menisi ehkä paremmin, jos uskaltaisi tehdä aloitteita, mutta kun ei uskalla niin ei uskalla. Löytää seuraa lähinnä humalassa, mikä ei vähemmän yllättäen ole johtanut mihinkään vuosisadan rakkaustarinoihin. Ainoat vakaat suhteet ovat liittyneet vanhempiin, jo naimisissa oleviin naisiin, mikä onkin sitten ihan oma tragediansa.

Myös ystävät poimitaan lähinnä töistä tai humalassa. Niihin takerrutaan juuri niin tarmokkaasti, kun voi näillä taustoilla ajatellakin. Vahvalla ystäväporukalla on ehdottomasti yritetty kompensoida sitä, että oman perheen kanssa asiat ovat pahasti vinksallaan: veljen kanssa ei löydetä yhteistä säveltä vaikka miten yritettäisiin ja vanhempien kanssa yhteydenpito on käytännössä mahdotonta, kun ne edelleen paahtavat pitkin poikin maapalloa pelastamassa milloin mitäkin köyhää kylää ja uhanalaista eläinlajia tai muuten vain kiillottamassa sädekehäänsä.

Turhan miellyttämisenhaluinen, huono kyseenalaistamaan ja vielä huonompi asettamaan rajoja. Jatkuvasti oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Mitä ulkonäköasioihin tulee, sille on syy, miksi Wyatt on haettu rannalta kädestä pitäen mallitöihin. Geeniperimä on uniikki yhdistelmä eri kansalaisuuksia: on vuoden ympäri syvän ruskettunut iho, vihreät silmät ja kiharat, auringon raidoittamat ruskeat hiukset. Kadehdittavan korkeat poskipäät, täyteläiset huulet ja vahvat leukaperät, tuuheat kulmat ja pitkät ripset. Ainut asia, minkä Wyatt ajoittain haluaisi päästä muuttamaan, on hänen mielestään liian lyhyt, vähän hyppyrimallinen nenä. Se on peritty äidiltä samalla, kun veljelle siunaantui puolestaan isän vahva roomalaisprofiili.

Kasvojen kauneudesta Wyattilla ei ole erityisen vahvoja mielipiteitä, mutta hän onkin aina keskittynyt enemmän treenipuoleen. On katseet kestävä pyykkilautavatsa, raamikkaat hartiat ja selväpiirteiset käsivarret, silti siro profiili, juuri sopivasti jäntevyyttä ja 186 senttiä pituutta. Päälle voi heittää mitä tahansa vaatteita varmana siinä, että ne istuvat ja näyttävät hyvältä. Tästä huolimatta Wyatt itse on tyyliltään jonkunlainen kävelevä surffimainos suoraa instagramfeedistä. Arjessa ei mistään huomaisi, että on ikinä kiskottu niskaan pukua tai tiedettäisiin yhtään mitään huippumuodista, kun pistellään menemään lierihattu päässä ja varvastossut jalassa. Sanottakoon kuitenkin, että hänellä on hyvä värisilmä ja vakuuttava ymmärrys siitä, mitä vaatteita kannattaa yhdistellä ja miten, vaikka omat tyylimieltymykset ovatkin mitä ovat.

Ehkä huoleton tyyli yhdistettynä pitkään hiuskuontaloon on osana myös siinä, että hän näyttää herkästi ikäistään nuoremmalta. Joskus sitä harmitellaan, joskus se vain ymmärretään myyntivaltiksi. Wyatt on yrittänyt tasapainottaa tätä parran kasvattamisella, muttta hyvin vaihtelevalla menestyksellä. On myös ajoittain yrittänyt leikata hiuksiaan, mutta töissä on vastustettu ajatusta voimakkaasti. Pituus vaihtelee siis nykyään rennosta olkapäämitasta kunnon tarzanlettiin.

Pysyvästi tuima katse ja sopivan ilmeettömät kasvot, vahvat latinovaikutteet ja lennokas elekieli. Opetteli aikoinaan puhumaan sujuvaa espanjaa, kun tarpeeksi moni oletti, että hän on maassa laittomasti ja käski palaamaan Meksikoon.

elite_barcelona_33432045_403068833521040_5797599919908847616_n.jpg

Visual learner with excellent photographic recall
Paints and draws a lot. Very into art
Plays piano and guitar
Completely useless with computers
Also pretty useless with a phone (that he never answers)
Pretty active on social media though. Mostly posts surf stuff and shirtless selfies
Drinks his coffee black

Keeps hoarding books he never reads
Doesn't eat red meat
Drives a modded1974 Int Harvester Scout II that he absolutely loves
Speaks pretty solid French and Spanish and knows the basics of a lot of languages
A (not so) slight coke and weed habit, also enjoys an occasional cigarette every now and then