Shea Eileen Brice
15th of November 1989 @ Worthington, MA
Female, straight & married with kids (1 yo girl Willow + one on the way)
Lives in a rental 3 bedroom in Glendale, LA
Stay at home mom + helps with the family business when she can
Bachelor's degree in behavioral economics + a licensed accountant
FC HILARY DUFF | AUTOPILOT
Straight hair, straight A's, straight forward
Barnesin perheeseen siunaantui viisi lasta: neljä ihanaa, helppoa vauvaa ja Shea, joka huusi kuusi ensimmäistä elinkuukauttaan koliikkiaan ja eteni siitä sitten saumattomasti tahtoikään, joka ei vielä tänäkään päivänä ole hellittänyt.
Vanhempien käsitys vanhemmuudesta oli aina pitkälti se, että pyöräytettiin kasa lapsia, jätettiin ne juoksentelemaan keskenään valtaville tiluksille ja tarjoiltiin ruokaa eteen. Äiti höösäsi, isä johti rautaisella kurilla. Ei tietoakaan taaperouinnista, play dateista tai muskareista, kun oli kotitöitäkin tehtävänä ja perheyritys pyöritettävänä. Shea paineli menemään muun sisaruskatraan mukana. Ammuskeli leikkiaseilla, kiipeili puihin ja auttoi vangitsemaan pikkuveljen kanahäkkiin, eli eli kaikin puolin täyspainoista, huoletonta ja ihanan idyllistä lapsuutta. Kaupan päälle hän oppi pitämään puolensa ja vaatimalla vaatimaan asioita kovaan ääneen.
Vaikka kasvaessa rinnalla oli kolme villiä veljeä, jotka kilpaa mursivat luitaan ja ajautuivat ongelmiin, Shea oli silti aina se joka aiheutti vanhemmille kaikista eniten päänvaivaa. Hän ajautui kotona jatkuvasti tiukkoihin sananvaihtoihin milloin mistäkin, kokeili rajoja ja muutenkin jo nuorena etsi hyvin vahvasti omaa tietään ja paikkaansa maailmassa sen sijaan, että olisi vain nöyränä niellyt vanhempien tyrkyttämät arvot ja ajatukset.
Ei ollut yllätys, että jo 5 vuotiaana vahvaa boss lady energiaa hohkanut Shea otti aikoinaan koulumaailman haltuunsa kovin helposti. Luokat ja opettajat vaihtuivat vuosien kuluessa, mutta hän säilytti sitkeästi queen bee asemansa. Hän oli suosittu ja pidetty, kaunis ja ihailtu. Oman vuosiluokkansa valedictorian, most likely to succeed ja jalkapallojoukkueen poikien ykkösvalinta milloin mihinkin illanistujaisiin. Sosiaalisella rintamalla meni aivan yhtä hyvin kuin akateemisellakin puolella, eikä päästötodistuksessa ollut mitään muuta kun kymppiä kympin perään.
Vaikka pikkukaupungissa ei ollut mikään itsestäänselvyys, että high schoolista lähdettiin korkeampiin opintoihin, niin Shea ei mitään muita vaihtoehtoja nähnytkään. Hän oli päättänyt, että halusi isoon kaupunkiin tekemään jotain tärkeää ja erilaista. Oli hyvin vahvasti auki, että mitä se tärkeä ja erilainen oli, mutta hän päätyi joka tapauksessa Pittsburghiin Carnagie Melloniin ihmettelemään elämää ja tarkoitustaan.
in your life you'll do things greater than dating the boy on the football team
you just might find who you're supposed to be
Ei ollut mikään yllätys, että kun koko ikänsä pienenpienessä maalaiskaupungissa asunut nuori päästettiin metropolin hälinään, niin mopohan siinä karkasi vähän käsistä. Koko ensimmäinen vuosi kului juhliessa, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus, ja Shea eli täysin sydämin omaa girls gone wild fantasiaansa. Toinen vuosi kului myös juhliessa, mutta silloin hän rupesi jo varovasti miettimään pääaineasioita ja päätti, että halusi keskittyä käyttäytymispsykologiaan. Ja niin hän sitten keskittyikin.
Shea valmistui melkein ajallaan, raapusti ansioluetteloonsa koreasti että BA in Behavioral Economics, Policy and Organizations with minors in Decision Science and Policy & Management. Ja sitten ei saanut oman alan töitä, vaikka miten oli opintojen aikoina käyttänyt hyödyksi aivan kaikki mahdolliset verkostoitumistilaisuudet, hankki poikkeuksellisen tyylikkään jakkupuvun ja jätti kymmenittäin hakemuksia sellaisiinkin paikkoihin, joihin oli kuvitellut olevansa ylipätevä.
Ala oli niin nepotistinen ja sisäänpäin lämpeävä kun olla saattoi, koko kaupunki rupesi ahdistamaan, poikaystävä jätti ja opintolaina tuli maksuun, vaikka tulot olivat minimissä. Se pisti aivan kaikki yltiöoptimistiset unelmat tauolle ja koetteli ihan tosissaan jaksamista ja tahtoa. Niin kovapäinen, kunnianhimoinen ja oman arvonsa tunteva kuin Shea olikin aina ollut, liika oli liikaa.
Yrityksestä ei voinut syyttää: pari vuotta Shea hyppi epätoivoisesti palkattomasta harjoittelusta minimipalkkaiseen assarin hommaan samalla, kun iltaisin oli tarjoilijana tai kävi siivoamassa toimistoja. Hän heräsi pienessä kaksiossaan toistuvasti valtavaan koti-ikävään, kunnes lopulta päätti lähteä maitojunalla kotiin, kun isä sopivasti mainitsi tarvitsevansa apua perheyrityksen pyörittämisessä. Hän asui hetken vanhempiensa nurkissa, kävi iltakoulussa lukemassa itselleen kirjanpitäjän pätevyyden ja sujahti siihen uuteen rooliinsa yllättävän kivuttomasti.
Vaikka kuinka Shea oli vannonut koko nuoruutensa, että lähtisi sieltä kotikaupungista eikä ikinä tulisi takaisin, hän löysi itsensä seuraavaksi etsimässä sieltä ihan omaa vuokra-asuntoa. Hän oli myös vannonut, että ei enää ikinä rakastuisi, kunnes löysi itsensä joka viikonloppu samasta baarista siinä toivossa, että se yksi tietty ihana mies sattuisi sielä olemaan. Ja se oli - koska myös se tuli sinne joka viikonloppu siinä toivossa, että tavattaisiin.
Suhde lähti käyntiin hitaasti, kun treffailtiin muodollisesti ja pitkän kaavan mukaan, mutta rakkautta se oli. Isoa, todellista rakkautta, joka vei heidät vuosi myöhemmin yhteiseen asuntoon ja pari vuotta myöhemmin alttarille. Aviomies - Andrew - oli maailman huomaavaisin, vakain ja - tietysti - komein. Raamikas, oikea aikuinen, joka ei pelännyt vastuuta tai tunteista puhumista, oli aivan yhtä luonteva puku päällä kuin työhanskat kädessä ja tuli ja muutti kaiken.
Shea oli täysin myyty, joten ei välittänyt edes siitä, että se huitelehti öljynporauslautoilla pitkillä työreissuilla. Kun suvun kaikki miehet olivat vuoron perään käyneet kirjaamassa elämänsä isänmaan ja uncle samin nimiin, se tuntui oikeastaan kovin luontevalta. Hän pyöritti taloutta ilman ainuttakaan katkeraa ajatusta, löysi itsestään käsittämättömästi pullantuoksuisen kodinhengettären ja antoi Andrewn puhua itsensä jopa perheen perustamiseen. Ja onneksi antoi.
Esikoistyttö Willow syntyi heinäkuussa 2019 ja muutti koko elämän. Se oli täydellinen, tietysti, ja Shea antoi sille aivan kaikkensa. Yhdessä Andrewn kanssa päätettiin jo varhaisessa vaiheessa, että sille haluttiin pikkusisarus. Sitä odotetaan nyt maailmaan kesäkuussa 2021.
Jos Shea olisi saanut päättää, he olisivat ostaneet ison omakotitalon ja monta hehtaaria maata, kasvattaneet lapset oman lapsuuden maisemissa ja turvassa kovalta maailmalta, vaan ei. Kohtalolla oli muita suunnitelmia. Shea oli kotona esikoisen kanssa, kun miehen työt lähtivät alta ilman eri varoitusta. Laskut eivät odottaneet ja kasvava lapsi tarvitsi milloin mitäkin, joten se rupesi jo samana päivänä irtisanomisuutisista kuultuaan etsimään uutta työtä. Ensin lähialueilta, sitten kauempaa, kauempaa ja lopulta aivan koko maasta ja vähän Euroopastakin. Shea oli jo suunnittelemassa, miten ryhtyisi italialaiseksi kotirouvaksi, kun sopiva insinöörin paikka sitten aukesi Los Angelesin suunnalta.
Aiheesta käytiin monta kovasanaista keskustelua, harkittiin kaikkia vaihtoehtoja erillään asumisesta alkaen ja sitten kuitenkin päätettiin koko perhe lähteä. Joten niin hylättiin idyllinen maalaiselämä, pakattiin tavarat ja sijoituttiin länsirannikolle.
Jälleen yksi asia, jonka Shea oli aina vannonut olevansa tekemättä, mutta teki kuitekin. Ja oli siihen ihan tyytyväinen, koska jossain vaiheessa elämäänsä hän oli alkanut arvottamaan perheen yli oman vapaudenkaipuunsa ilman, että oli sitä itse edes huomannut.
Entinen teräväkielinen ja kovapäinen nainen on muuttunut vuosien saatossa huomattavasti pehmeämmäksi. Hän sanoo edelleen suoraa mitä ajattelee, mutta ei ilkeyttään. Huolehtii ennemmin kuin syyllistää, on avannut silminsä muidenkin ajatuksille ja tunteille ja oppinut, että joskus kiltteydellä ja ystävällisyydellä pääsee elämässä pidemmälle kuin sillä, että väkisin vaatii ja vaatii. Kiivasluontoinen ja vaativa hän on edelleen, mutta vähän vähemmän raivostuttavalla tavalla.
Same old story, dear John, and so long
Should have fit like a glove, should have fit like a diamond ring
158 cm | around 55 kgs | Fake blonde | Blueish eyes
Moni asia on vuosien saatossa muuttunut, mutta Shean ulkonäkökeskeisyys ei ole yksi niistä.
Vaikka lapsen ja yleisen kiireen takia joskus sorrutaankin hätäponnareihin ja löydetään päivän päätteeksi puklutahra lempineuleen hartialta, niin yleensä hän pistää edelleen joka aamu vähän energiaa ja yritystä siihen, että näyttää mahdollisimman edustavalta. Osittain siksi, että siitä tulee itsellekin parempi mieli. Osittain siksi, että menestys lähtee siitä, että näyttää menestyneeltä, ja menestyneet ihmiset pitävät itsestään huolta. Osittain myös siksi, että mies on reissutöissä, ja eikö se vain järkyttyisikin jos joku päivä palaisi ja vaimo olisi repsahtanut, ränsistynyt ja muuttunut aivan eri ihmiseksi.
Siinä missä Shea teininä kokeili myös muodin rajoja (välillä tavoilla, joita ei enää nykyään halua muistella), hän luottaa nykyään vähän klassisempaan linjaan. Vaatteet voivat hyvin olla rentoja, neuleita ja farkkuja, mutta niiden tulee istua päälle ja olla siistejä. Jos joku on rentoa, sen pitää olla rentoa harkitusti, eikä sellaisella nappasimpa tämän keittiön tuolin selkämykseltä tavalla. Kaapista löytyy kukkakuosia ja pastillia siinä missä muodollisia mustia kotelomekkojakin, tennareita liian korkeiden korkojen vierestä ja huppareita bleiserien ja neuletakkien takaa.
Kun mies on jo useampia vuosia tienannut hyvin (mitä nyt vähän ollut välissä työtön), niin vähän on totuttu jo merkkivaatteisiin ja siihen, ettei edes yritetä enää tehdä mitään kirpparilöytöjä. Mitä yksinäisempää on, sitä helpommin hän sortuu nettishoppailuun. Vähän on asioita, joita ei olisi pari uusia kenkiä tehnyt edes vähän paremmaksi.
Vaatetuksen lisäksi Shea kiinnittää huomiota muihinkin oleellisiin asioihin. Käy säännöllisesti värjäämässä hiuksia vaaleaksi ja kulmia tummaksi, hoidattamassa kynsiä ja nauttimassa vapaapäivästä kasvohoidossa. Joskus oli pitkät geelikynnet ja vielä pidemmät tekoripset, mutta ei enää - nyt on vain normaalin mittaiset akryllikynnet ja ripsissä sopivissa määrin lisätuuheutta. Vanhemmalla iällä on päästy sellaisesta silmille hyppäävästä glamourista vähän luonnollisempaan lookkiin, eikä huulitäytteitäkään ole käyty uusimassa enää vuosiin.
Joskus nuorempana harrasti juoksua kilpatasolla asti, tanssi ja ratsasti, mutta nykyään käy lähinnä silloin tällöin lenkillä ja kerran kuussa pilatestunnilla. Ei ole sellaista langanlaihaa mallia, vaan täyttää vaatteet mukavasti (ja harrastaa laihdutuskuureja vähintään kolmesti vuodessa). Ehdottomasti sitä tyyppiä, joka kerää helposti lihasmassaa, vaikka kuinka kaikki ovat aina väittäneet, että eivät voi naiset vahingossa bulkkiintua.
Villeistä teinivuosista on jäänyt muutamia muistoja, lähinnä kompuroinnista arpeutuneiden polvien ja lukuisten, pitkin kehoa viljeltyjen pienenpienten tatuointien muodossa. Ehkä näkyvin on oikeassa ranteessa oleva pieni sydän tai vasemman etusormen sivuun ikuistettu shine. Lisäksi löytyy nuolta toisesta käsivarresta, toivomusluuta toisesta ranteesta, kyyhkystä nilkasta ja tähtiä alaselästä. Tähtiä yritettiin laserilla jo kadottaakin, mutta prosessi osoittautui äärettömän epämukavaksi ja jäi kesken.
Lävistyksiä ei ole kun perinteisesti korvissa, kaksi toisella ja kolme toisella puolella. Joskus oli navassakin, mutta siitä ei ole jäljellä kuin pieni arpi.
