DAVIDE dino GIANLUCA LI FONTI
03.04.1996 @ Bracciano, Italy
> A guy. A straight one. Single and very eager to mingle.
> Doesn't really live in LA or anything. Just came to visit family for a week or so - a year ago.
> Hasn't gotten a real place or a job yet since, well... He's just on a (forever) holiday.
> Pondering about your possible status as an illegal immigrant is almost a full time job anyway.
FC Ludovico Tersigni
Italian upeista historiallisista maisemista maailmaan ponnistanut Davide - tuttavallisemmin Dino - eleli lapsuudessa kahden siskon kanssa, nautti suuresti roolistaan (hemmoteltuna) tulevana perheen päänä ja vietti sellaista mukavan helppoa, rentoa elämää, missä sai varsin vapaasti toteuttaa itseään ja päähänpistojaan. Harrastuksiin kuului jo nuorena yleinen tyhjäntoimittaminen, yletön peiliin tuijottelu ja kotiin kiirehtiminen aina kun oli ruokaa tarjolla. Kaikki asioita, jotka yhä edelleen aikuisena ovat hyvin lähellä sydäntä.
Isän omistaman, varsin menestyneen panimon tuotot menivät aikoinaan vahvasti Daviden elämän rahoittamiseen. Ei niinkään merkkivaatteiden osteluun (mitä kyllä sitäkin harrastettiin, koska Davidella ei ole mitään jos ei hyvää makua), vaan lähinnä hänen menoihinsa ja tavattoman kalliisiin huvituksiin. Vanhemmat olivat vahvasti pikkusormen ympärillä: kun hän päätti kypsänä kuusivuotiaana haluavansa ajaa isona motogp:ssä, vanhemmat roudasivat hänet ensitöikseen radalle. Oli pienen pojan unelmien täyttymys päästä kaasuttelemaan kaatosateessa ja ajoittain vähän jotain voittamaankin. Vanhemmatkin huokasivat helpotuksesta, koska ainakaan hän ei voinut olla samaa aikaa kivittämässä naapurien ikkunoita tai parturoimassa siskojensa nukkeja.
Koulu nappasi arvattavasti vähän vähemmän, mutta näppärästi sielläkin minimipanostuksella selvittiin ja mentiin vakaasti keskikastin tienoilla. Keskikastia Davide oli muutenkin aika pitkälti kaikessa, mutta se ei ketään sen suuremmin harmittanut. Vanhempiakin tietynlainen kyvyttömyys viedä mitään loppuun asti alkoi hiertää vasta joskus siinä teinivuosina, kun investoitiin upouusiin jalkapallovarusteisiin ihan vain että voitiin kuukausi myöhemmin todeta että haluttiinkin ryhtyä nyrkkeilymään.
(Jo) siinä vaiheessa elämää kiinnosti oikeastaan kaikista eniten deittimaailman navigoiminen, viinin lipittäminen ja aamuisin pitkään nukkuminen, kuten kaikkia muitakin omassa pienessä ystäväpiirissä. Myös urheilu, kyllä, mutta sekin vahvasti siksi, että oli mukavampi rakentaa identiteettiä urheilijana - ja kutsua aina tyttöystäviä kilpailuihin kannustamaan ja ihailemaan.
Kun pakolliset koulut saatiin taputeltua, ei enää edes yltiöoptimistinen äiti kuvitellut hänen hakeutuvan mihinkään korkeampaan opinahjoon sivistymään. Davide arpoi elämälleen suunnaksi kokkikoulun (katsottuaan tarpeeksi monena päivänä kokkiohjelmia paremman tekemisen puutteessa) samalla, kun siinä vaiheessa jo ramppasi alvariinsa kilpailuissa ja otti varovaisia askelia kohti oikeita tallisopimuksia. Ikävä kyllä julkkiskokin uran tielle tuli täydellinen intohimon ja kiinnostuksen puute, mutta onneksi kilpaura muuten kantoi.
Ovet aukesivat niille kisaradoille, joista oltiin lapsesta asti haaveiltu, mikä teki hänestä ensin enemmän tai vähemmän paikallisesti tunnetun superlupauksen ja lopulta ihan vakavasti otettavan ammattilaisen. Poseerattiin vähän lehdissä, näyttäydyttiin aamu-uutisissa ja muuta sellaista, mikä oli omiaan pönkittämään itsetuntoa vähän liioissakin määrin. Uran menestyksellisesti parhaan, mutta henkisesti rankimman, kauden keskellä sitten ajauduttiin vähän isompaan onnettomuuteen, päädyttiin sairaslomalle ja sitä kautta isälle töihin. Ja sitten elämässä huomattavasti paremmin menestyneelle wannabe-rokkitähti serkulle. Ja sitten oikea-rokkitähti serkulle, kun se - toisin kuin eräät - oikeasti osasi viedä asioita maaliin asti.
Managerin/hype manin/roudarin/assarin/tilantäytteen elämä oli varsin lunkkia, joten Davide lakkasi aikalailla niillä näppäimillä stressaamasta tulevaisuudenkuvioitaan. Tallisopimus oli edelleen taustalla, mutta siinä vaiheessa ajatus kilpailemaan palaamisesta jo vähän hirvitti, eikä hän voinut olla tarttumatta mahdollisuuteen ottaa vapaata. Radalla tehtiin muutamia esiintymisiä ja koitettiin repiä kaikki riemu irti comeback-hypestä, mutta sekin kausi jäi kesken ja epämääräinen sairasloma jatkui.
Ymmärrettävästi oli aika perseestä, kun serkku lopulta päätti hylätä sen heillä käynnissä olevan hyvän kuvion ja läksiä Amerikkaan, mutta minkäs teit. Davide jatkoi elämäänsä vanhempien nurkissa, teki epämääräisiä hanttihommia (vaikka sponsorirahat olisivat ihan hyvin kannatelleet muutaman vuoden loisimisen) ja suunnitteli kesälomareissua Californian auringon alle ennen kun joutuisi oikeasti päättämään, että mitä oli elämällään tekemässä. Reissusuunnitelma saatiin lopulta toteutustasolle asti.
Vanhemmat olivat ensin varsin iloisia siitä, että rakas esikoispoika olisi edes viikon jossain muualla kun herättämässä niitä aamukuudelta palatessaan taas yhdeltä pitkäksi menneeltä baarireissulta, mutta huolestuivat jossain siinä kuukauden kohdalla kun ei vieläkään oltu paluulippuja hankittu. Nyt, kun hän on ollut tällä muutaman päivän pikavisiitillään jo melkein vuoden, kaikki ovat vähän asennoituneet siihen että vakiosoite löytyy nykyään meren siltä puolen. Kaikki paitsi maahanmuuttovirasto, jolle tässä muutosta ei olla oikeastaan vielä saatu aikaiseksi ilmoittaa, mutta onneksi on sekin jo raapustettu johonkin puhelimen muistioon muiden hoidettavien asioiden listan jatkoksi. Any day now.
we're the adrenaline generation
you'll learn more from a stormy sea than a pool
Davide on rämäpäiseksi täystuhoksi ihan käsittämättömän chill. Se tyyppi, joka palosireenien soidessa maleksii ulos viimeisten joukossa itsekseen vihellellen ja joka reagoi muiden rähjäämiseen lähinnä olemalla oma järkähtämättömän leppoisa itsensä. Päällä on jonkunlainen ikuinen siesta, mikä toisaalta on omiaan rauhoittamaan muiden kuohuvia tunteita, mutta toisaalta on voinut ne kuohuvat tunteet alkujaan aiheuttaakin.
Davidelle on tyypillistä, että paljon lupaillaan ja mitään ei tehdä, kolme tuntia myöhässä on sama asia kun ajoissa ja suunnitelmat ovat lähinnä jonkunlaisia suuntaviivoja ja kauniita ehdotuksia. Ystävät ovat jo aikoja sitten tottuneet siihen, että hän elää omaan tahtiinsa eikä turhia murehdi (edes silloin, kun olisi ehkä ollut jo korkea aika panikoida). Yleinen hitaus mahdollistaa toisaalta myös elämästä nauttimisen, mikä on miehen erityisalaa. Hän on usein myöhässä juuri siksi, että tuppaa aina matkalla löytämään jotain uutta ja kiinnostavaa. Ehkä jäädään suusta kiinni tuntemattoman kanssa, ehkä pitää pistäytyä uudessa kahvilassa tai ehkä ihan vain istahtaa jonkun puiston penkille katselemaan lintuja. Kaikki kelpaa.
Hälläväliäasenne ja vakaa usko siihen, että elämä kantaa, on varmasti yksi suuri syy sille, miksi Daviden oli niin helppo vain jämähtää Losiin. Hän osasi aluksi punoa englanniksi yhteen ehkä tuurilla kolme sanaa, mutta ei antanut sen häiritä. Selitti vain asiansa Italiaksi niin monta kertaa, että jotain tapahtui. Toki usein tapahtui jotain muuta kun mitä oltiin toivottu, mutta se oli sivuseikka. Kerran koitettiin ostaa rautakaupasta uusia teriä serkun umpisurkeaan poraan, jotta saataisiin korjattua sen vielä umpisurkeampi ruokapöytä, mutta jostain syystä myyjä ohjasi hänet parkkipaikan laidalle. Davide ihmetteli suuresti, että miksi ne seisottivat asiakkaita pihalla, mutta kiltisti liittyi joukkoon ja seuraavaksi olikin niiden uusien tuttujensa kanssa jo korjaamassa jonkun kattoa.
Katonkorjauskutsuja ei ihan joka idiootille jaella, vaan todistetusti rentouden ja leppoisuuden lisäksi Davide on myös ihan kiitettävä seuramies. Ei nyt ehkä mikään maailman sosiaalisin, hauskin tai viehättävin, mutta sellainen hyvä perusvarma tyyppi joka jokaisen ystäväkatalogista olisi hyvä löytyä. Hän on se, josta saa aina apua muuttotalkoisiin ja remontteihin, jonka luokse voi ikävän eron jälkeen tulla juomaan olutta ja jonka mielestä on ehdottomasti mahtava idea lähteä kahden viikon roadtripille heti vartin päästä. Välillä on niitäkin hetkiä, kun järki muistuttelee olemassaolostaan ja pitää olla se tasapainottava voima joka vähän jarruttelee, että ehkä ei nyt sen saman eksän kanssa kannata yrittää enää yhdeksättä kertaa, mutta onneksi harvemmin.
Siitä huolimatta, että Dino on onnistunut vähän vahingossa jo omaksumaan aika paljon englantia, hän ei ole tehnyt oikeastaan elettäkään sopeutuakseen Californiaan. Syö edelleen lähinnä italialaista ruokaa, viihtyy lähinnä oman sukunsa parissa, elää tismalleen samoilla aikatauluilla kun on elänyt aina ennenkin ja muutenkin on ilmeisesti päättänyt, että hänellä on edelleen oikeus olla äärettömän touchy touchy, viljellä kohteliaisuuksia joka suuntaan (ja kadulla tuntemattomille) ja kommunikoida kaikki asiansa niin kovaan ääneen, että koko kortteli kuulee. Ajaa myös edelleen tarpeettoman aggressiivisesti, minkä vuoksi on vähän menettämässä pestiään serkkupojan ykköskuskina.
Italian hard-mode deittimaailmassa kasvamisen jälkeen on amerikassa seuran löytäminen tuntunut niin naurettavan helpolta, että siitä otetaan tietysti kaikki riemu irti. Harvemmin on oikeita tunteita pelissä, koska edelleen vaikuttaa vahva ajatus siitä, että ulkomaalaiset kelpaavat hetken riemuksi mutta sormus annetaan joku kaunis päivä paikalliselle naapurin tytölle. Davide osaa olla elokuvamainen romantikko, kuten asiaan kuuluu, mutta oikeasti ei kyllä rakkausasioihin kovinkaan vahvasti usko.
Äärettömän perhekeskeinen mammanpoika, jolle on edelleen vaikeaa asua jossain muualla kun vanhempien nurkissa. Isän odotukset painavat harteilla, mielessä siintää toive ainakin kuudesta lapsesta ja mukana kannetaan edelleen partiarkaalisessa perheessä kasvamisen tuloksia.
mama don't worry I'm on my way home
Davidella on ulkoisesti meneillään vahva yhden hengen cheerleader effect. Häntä kuvaillaan usein hyvännäköisenä, poikamaisen komeana ja muutenkin silmää miellyttävänä, mutta toisaalta jos rupeaa tarkemmin katselemaan, niin on vähän mulkosilmiä, vähän ylipurentaa ja vähän kaikkea muutakin. Mihinkään geneerisen miesmallin laatikkoon hän ei mahdu millään ilveellä, mutta kuka nyt tylsältä kansikuvapojalta haluaisikaan näyttää.
Koko elämänsä jossain määrin urheilua harrastaneena ei olla vielä laiskoilla aikuisvuosillakaan ajauduttu mihinkään ihan rapakuntoon. Toki six pack jättää vähän toivomisen varaa, mutta dad bod onkin nykyään enemmän muotia ja muotiasiat hyvin lähellä sydäntä. Davide ei ole suostunut taantumaan ulkonäköasioissa perusamerikkalaisen tasolle, eikä edes yritä olla kritisoimatta paikallisten vaatemakua kovaan ääneen jokaisessa mahdollisessa välissä. Hän on täyttänyt vaatekaappinsa laadukkailla klassikoilla, ei pelkää väriä eikä printtiä, eikä ikinä suostuisi näyttäytymään julkisesti jossain kulahtaneessa wife beaterissa ja uimashortseissa.
Ulkonäkö ei suoraa huuda, että ollaan jostain kaukaisesta vieraasta maasta, mutta habitus huutaa. Niin kauan kun seistään paikallaan, niin joku voisikin uskoa että vaalealla iholla ja vaaleilla kiharoilla ollaan suoraa jostain Michiganista. Viimeistään vallaton elekieli paljastaa todellisuuden, vahvasta singysongy-aksentista puhumattakaan.
Tatuointeja tai lävistyksiä ei ole, eikä ole tulossakaan. Arpia löytyy muutamia, joiden mukaan lukeutuvat ihosiirteilläkin korjaillut vanhat palovammat käsissä ja toisessa jalkapöydässä. Ne ovat peruja siitä samasta onnettomuudesta, joka aikoinaan vakavasti rokotti intoa ajella kilparadoilla aina hamaan kuolemaan asti. Nykyään päästään ihan tarpeeksi lähelle taivaan portteja sillä, että painellaan Losin liikenteen keskellä punaisella Vespalla.
> Background in motoracing, motocross, boxing, soccer... Mostly super invested in motorsports
> A total food snob. Not gonna like anything you make, order, or eat. Ever
> Will get his winter coat out when it's less than 20 degrees outside
> Fixes up old (motor)bikes as a hobby
> Black coffee, all day long, every day
> Learned a good 90% of his English from Friends - and it shows
> Not gonna get out of bed before 10 even if there's a fire
> Talking about fire, he's got a serious issue with it. Doesn't even like fireplaces. Might have something to do with almost burning to death on a race track.
> Wouldn't mind dying some other way. A big fan of adrenaline.