Daisy Rae Wilfried
Born on 22nd of February, 1992 in Reno, Nevada
Female, single & bi. The lone love child of a career roadie and an aspiring indie artist
Lives in a rental trailer in Bell Gardens, LA
High school graduate, college dropout, professional disappointment & waitress/stripper
FC Imogen Poots / Autopilot / Fools who dream
just 'cause you know what you want doesn't mean you get to choose
Daisy kasvoi kasinokaupungin laitamilla kivenheiton päässä punaisista lyhdyistä ja pikavoitosta haaveilevista turisteista. Hän oli live-and-let-live ideologiaan jokaisella solullaan uskovan indiebändin solistin ja ura-roudarin rakkauslapsi, joka vietti valtaosan lapsuudestaan tien päällä, milloin minkäkin hämyisen baarin takahuoneessa, autossa tai motellissa. Vaikka Daisy oli äärettömän toivottu ja rakastettu, vanhemmat eivät olleet koskaan varsinaisesti pysähtyneet miettimään, että millaiseen elämään olivat lasta tuomassa.
Lapsuudessa oli paljon hyvää: Daisy näki maailmaa ja erilaista elämää, ympärillä oli aina valtavasti ihmisiä ja pääasiassa hän koki reissaamisen jännittäväksi. Kyseenalaiseksi jäi, että oliko lapsen hyvä kasvaa ikuisten juhlien keskellä, ilman pysyvää osoitetta ja täysin irtaantuneena tavallisten perheiden elämästä. Kaikenlainen vakaus loisti aina vahvasti poissaolollaan. Molemmat vanhemmat olivat sydämellisiä, välittäviä ihmisiä, mutta ne olivat aina hyvin kiinni omissa menoissaan ja intohimoissaan, eivätkä varsinaisesti kunnostautuneet sellaisina luotettavina aikuisina, jotka olisivat suorittaneet minkäänlaista lastenkasvatusta tai miettineet asioita paria päivää pidemmälle. Daisy oli milloin kenenkin ystävän ystävän vahdittavana, kun vanhempien menojalka vipatti ja maailma kutsui.
Daisya kohdeltiin pienestä asti tasa-arvoisena perheen jäsenenä. Jos hän ei halunnut syödä jotain, vanhemmat tarjosivat jotain muuta. Hän sai itse päättää vaatteistaan ja katsoa televisiosta ihan mitä halusi. Hän sai viisivuotiaana jopa itse päättää, että halusiko käydä koulua vai ei. Hän ei halunnut, joten äiti täytteli paperit kotikoulusta. Sitä käytiin tien päällä neljä vuotta, ennen kun lopulta äidin äiti löi nyrkkiä pöytään ja ilmoitti, että lasta ei voinut kasvattaa näin. Daisy muutti isovanhempiensa luokse idylliseen perhelähiöön Ohioon ja hänen elämänsä otti aivan uuden suunnan siinä, missä vanhemmat jatkoivat sitä, mitä olivat aina ennenkin tehneet. Ne vaikuttivat jollain tapaa helpottuneilta siitä, että joku muu otti vastuuta vanhemmuudesta.
Isovanhemmilla oli kasvatukseen aivan erilainen ote. Niillä oli vanhoilliset arvot, ne vaalivat koulumenestystä ja vaativat kotitöihin osallistumista. Ne eivät antaneet värjätä hiuksia vaaleanpunaiseksi, hävittivät puolet hänen vaatteistaan ja iskostivat arkeen oikeita rutiineja. Daisy oli tarpeeksi nuori, että sopeutui uusiin sääntöihin vielä suhteellisen luontevasti, mutta liian vanha, että olisi vain hyväksynyt kaiken ilman yhtään kysymystä. Niin paljon kun hän arvostikin sitä, että isovanhemmat olivat ottaneet hänet siipiensä suojaan, hän kaipasi entistä vapautta ja elämäänsä. Ei ollut yllätys, että teini-ikä oli vaikea.
High school sujui opintojen puolesta suorastaan hämmentävän keskinkertaisesti, kun otettiin huomioon, että äidin pitämä kotikoulu oli jäänyt antimiltaan hyvin heikoksi ja keskittynyt esimerkiksi astrologiaan ja runonluentaan. Daisy oli näppärä, fiksu ja nopea oppimaan, imi kaiken tiedon mitä tarjolla oli ja voitti äidinkielen tuotoksillaan loputtomasti ihailua ja kehuja. Paikka löytyi vähemmän yllättäen sieltä pahamaineisten hylkiöiden pöydästä, mistä tupakansavun katku leijui metrien päähän ja missä kilpailtiin siitä, että kuka oli masentunein, kuka kuunteli raskainta musiikkia ja kuka sai eniten jälki-istuntoa. Daisy oli sinne lähtökohtaisesti vähän turhan pirteä, mutta isovanhempien kauhuksi sopeutui nopeasti. Oli hakaneuloja korvissa ja mustaksi värjätyt hiukset, kokonainen kesä kun oltiin pilvessä päivät läpeensä ja monen monta iltaa, kun kaljoittelu lähti käsistä. Poika- ja tyttöystäviä, jotka kiipesivät huoneen ikkunasta ulos aamuyön pieninä tunteina ja poliisipartio, joka saattoi aamulla kotiin, kun oltiin oltu osallisina talonvaltauksessa.
Koulu-uran kohokohtana mainittakoon se, miten Daisy seniorivuonnaan ihastui cheerleadingjoukkueen kapteeniin. Jonkunlaisesta pitkittyneestä arch enemy -kuviosta päästiin aina siihen asti, että suudeltiin kotibileissä, elettiin muutamia kuukausia salasuhteen humussa ja pudottiin sitten todellisuuteen harvinaisen kovaa, kun sama tyttö yllättäen julisti kaikille, että hän oli väkisin yrittänyt lähennellä sitä. Daisy oli jo valmiiksi hylkiö, mutta kieltämättä kouluolot muuttuivat sen jälkeen melko sietämättömiksi.
Mikäli valmistuminen ei olisi ollut vain muutaman kuukauden päässä, opinnot olisivat hänen osaltaan luultavasti jääneet kesken. Eikä vain siksi, ettei koulussa voitu kävellä metriäkään ilman inhottavia kommentteja, vaan koska hän sai tietää olevansa raskaana.
I don't know how or when but I know it's gonna have a tragic end
those three little words might as well be r.i.p
High schoolin viimeiset hetket kuluivat Daisyn osalta sujuvasti posliinia halaillen. Lapsen isän kanssa päätettiin, että otettaisiin sen vanhempien auto ja lähdettäisiin vain ajamaan, eikä ikinä tultaisi takaisin. Molemmat kuvittelivat, että jotenkin vain löytyisi töitä, tulisi rahaa ja koko elämä järjestyisi itsekseen, joten he suhtautuivat asiaan paljon leppoisammin, kun olisi ollut syytä. Isovanhemmat olivat asiasta luonnollisesti aivan eri mieltä, eivätkä alkuunkaan hyväksyneet tälläisiä suunnitelmia tai tulevaisuuden hukkaan heittämistä.
Lähtö tuli, mutta se ei lopulta ollut Daisyn oma päätös. Isovanhemmat tekivät selväksi, että eivät aikoneet kasvattaa enää yhtään lasta, ja useampien päivien riitelyn jälkeen yksinkertaisesti heittivät hänet ulos. Siinä vaiheessa olisi ehkä voinut yrittää olla yhteyksissä omiin vanhempiin ja vähintään yrittää anella niiltä majapaikkaa, mutta se ei käynyt mielessä. Sen sijaan Daisy vain pakkasi repullisen tavaroita ja poikaystävän kanssa oikeasti toteutettiin hullu suunnitelma karata keskellä yötä. Heillä ei ollut mitään määränpäätä, vaan elämä perustettiin sen autoon.
He elivät pari viikkoa sen vanhempien luottokorteilla, ennen kun ne suljettiin. Pian sen jälkeen poikaparka tuli toisiin ajatuksiin ja palasi maitojunalla kotiin. Daisy piti auton ja ehti elää sieltä käsin pari viikkoa, ennen kun poliisit pysäyttivät. Hän päätyi suorittamaan ehdonalaista autovarkaudesta, sai keskenmenon, ja otti bussin Los Angelesiin samana päivänä, kun oli virallisesti maksanut velkansa yhteiskunnalle. Matkassa ei oltu yksin, vaan hän oli roskien keräämisen ohessa onnistunut kiinnittämään itsensä siihen yhteen hallussapidosta kiinni jääneeseen rokkariin - Jakeen - jolla oli suuret unelmat kansainvälisistä kiertueista ja menestyksestä. Siitä Daisy ei niin välittänyt, mutta siitä kyllä, että sillä oli Losissa myös asunto.
Asunto toki paljastui purkukuntoiseksi, homeiseksi omakotitaloksi, jota Jake asutti koko bändinsä ja parin ystävänsä kanssa, mutta se kelpasi paremman puutteessa. Seurasi useamman vuoden intohimoinen, enemmän tai vähemmän huumeiden ja alkoholin siivittämä suhde, jossa riideltiin paljon, mutta rakastettiin sitäkin enemmän. Kaaoksen keskellä Daisy yritti rakentaa omaakin elämäänsä, mutta huomiota ei ihan osattu jakaa ja menestys jäi heikoksi. Hän sai koulupaikan ja opiskeli jonkun verran kirjallisuutta, mutta akuutissa rahanpuutteessa jätti leikin kesken. Työpaikat vaihtelivat siinä missä kotia asuttavat ihmisetkin, elämästä ei oikein millään saatu otetta ja kaikki tuntui yhä tiiviimmin pyörivän vain poikaystävän, juhlien ja päivästä selviämisen ympärillä.
Vaikka meno ulkopuolelle näytti joskus kovinkin surkelta, Daisy ei kokenut sitä sellaiseksi. Hänellä oli pääasiassa hauskaa, elämästä nautittiin ja annettiin nuoruuden kaikessa rauhassa venyä, vaikka muut saman ikäiset etenivät urillaan, asettuivat aloilleen ja perustivat perheitä Kosketus todellisuuteen tuli vasta poikaystävän melkein hengen vievän yliannostuksen muodossa. Jake ei muuttanut tapojaan, mutta Daisy muutti ja päätti, että ei enää ikinä haluaisi päätyä sellaiseen tilanteeseen. Hän pakkasi hyvin nopeasti tavaransa ja lähti, koska ei vain nähnyt muuta kestävää vaihtoehtoa.
Omaa, itsenäistä elämää aloiteltiin ensin herttaiselta vanhemmalta rouvalta vuokratussa makuuhuoneessa, mutta upgreidattiin sieltä lopulta ihan omaan asuntovaunuun. Daisy hakeutui parempien ihmisten seuraan, sai töitä herrasmieskerhon tarjoilijana ja palasi taas iltakouluun sillä ajatuksella, että saisi vielä joskus raavittua kasaan jonkunlaisen tutkinnon. Hetken töissä tanssijoiden tippejä katsottuaan hänkin päätti nousta lavalle, vaikka kuinka oli aina ajatellut, että niin alas ei ainakaan vajottaisi. Niin sitä vain aina oppi itsestään uusia asioita.
my worst decisions are the ones I like the best
Jo hyvin aikaisessa vaiheessa oli selvää, että Daisysta tulisi joko äärettömän menestynyt, tai täydellinen floppi. Isovanhemmat toivoivat ensimmäistä, mutta odottivat jälkimmäistä.
Daisy on koulutustaan älykkäämpi, nopeaälyinen ja teräväsanainen. Sarkastinen, kyyninen ja niin kovalla kuorella varustettu, että harva edes pitkän ajan tuntemisen jälkeen tietää hänestä yhtään mitään. Hän ei siedä keneltäkään roskaa, tekee tahtonsa selväksi ja on aina pohjimmiltaan omalla puolellaan. Kaikki ominaisuuksia, joista olisi voinut olla hyötyä bisnesmaailmassa, ja jotka nyt saavat hänet usein vaikuttamaan kävelevältä stereotypialta.
Ehkä isoin este menestyksen tiellä on ollut Daisyn taipumus impulsiivisiin, huonoihin ratkaisuihin. Hän menee hyvin helposti mielihyvän perässä, vaikka kuinka pohjimmiltaan on laskelmoiva ja looginen.
Epätoivossa on aina nähty tietynlaista romantiikkaa, todellisuutta on pakoiltu pienestä asti ja pohjakosketuksista saadaan jotain outoa tyydytystä. Tässä vaiheessa myös ajatus tavallisesta, onnellisesta arjesta on niin tuntematon, että on helpompaa olla koko ajan tyytymätön ja vihainen. Taustalla on jonkun verran myös nopean rokkielämän ihannoimista ja tarvetta olla jotenkin erilainen ja erityinen, mikä ei ainakaan asiaa auta.
Vaikka sille ehkä olisi syytä, Daisy ei ole ikinä ollut (ainakaan ulospäin nähtävästi) sellaista ahdistunutta, surullista tyyppiä. Hän on synkeä ja omaa aivan liian mustan huumorintajun, mutta pääasiassa kieltäytyy näkemästä itseään minkäänlaisena uhrina. Elämässä mennään omassa tahdissa eteenpäin puhtaalla sitkeydellä ja näyttämisenhalulla, vaikka näköalattomuutta on ollut ilmoilla jo vuosia. Myös itsevarmuutta on puolustusmekanismina pidetty keinotekoisesti yllä vaikka miten pitkään, vaikka samalla on jo luovuttu ajatuksista siitä, että voitaisiin olla parempia.
Kuten menneisyyden valossa ymmärtää saattaa, Daisylla on ongelmia ihmisiin luottamisessa ja sen kautta merkityksellisten ihmissuhteiden muodostamisessa. Ystäväpiiri on pieni ja rajattu, hän viihtyy pääasiassa yksin ja vannoo, että ei mitään muuta kaipaakaan. Ylipäätäänkin hän vakuuttelee itselleen jatkuvasti, että ei tarvitse ketään tai mitään. Unelmoinnille ei ole aikaa, parempaan huomiseen uskominen on idiooteille ja usein on parempi vain hyväksyä elämän realiteetit ja sopeutua.
Yleinen sulkeutuneisuus on ehkä suurin syy sille, miksi Daisy vaikuttaa ulospäin lähinnä tympiintyneeltä, eikä sellaiselta loputtomalta kriisipesäkkeeltä mitä oikeasti on. Tästä huolimatta hän tulee halutessaan toimeen kenen kanssa tahansa. Käytännössä melkein koko elämä on eletty jatkuvasti puolituntemattomien ihmisten ympäröimänä, joten siinä on väkisinkin oppinut navigoimaan mitä mielenkiintoisemmissa sosiaalisissa olosuhteissa. Se ei tarkoita, että siitä pidettäisiin.
Manipuloi, huijaa ja teeskentelee, jos kokee sen tarpeelliseksi, eikä kauheasti tunnontuskia tunne. Toisaalta niille harvoille läheisille ihmisille on äärettömän lojaali.
I am young, don't wanna die, can't afford it
Maybe I just need to go to California
163 cm, about 52 kgs / Dirty blonde / Blue eyes
Nuorena nahkaan, niitteihin ja verkkosukkahousuihin verhoutuneesta Daisysta on kasvanut flanelliin, denimiin ja printtipaitoihin piiloutuva aikuinen.
Koska töissä pitää käyttää hyödyksi kaikki avut mitä luoja on suonut, vapaa-ajalla kiinnostus laittautumiseen on lähtenyt rajuun laskuun, pinnallisuus on merkittävästi vähentynyt ja nykyään ei ole enää lainkaan samanlaista tarvetta ilmentää aivan koko persoonallisuuttaan vaatevalintojen kautta.
Daisy on siitä onnekas, että näyttää vähintään siedettävältä melkein missä vaatteissa ja kuosissa tahansa. Hän on hyvin hoikka, jopa alipainoinen ja luiseva (kuka olisi ikinä arvannut, että huumeidenkäytöllä voisi olla sellaisia sivuvaikutuksia), ei ole eläessään harrastanut mitään järkevää urheilua, eikä koe sille edelleenkään mitään tarvetta.
Kalpea, vaalea ja nukkekasvoinen. Näyttää ikäänsä nuoremmalta, mikä on siunaus ja kirous. Kertaakaan elämässään ei ole saanut edes yhtä olutta ostettua ilman, että joku on vaatinut papereita näytille.
Luonnostaan maantien sävyjä lähenteleviä hiuksia Daisy on värjäillyt kotona vaaleammaksi jo pidemmän aikaa. Usein päälle heitetään vielä hopeashampootakin, jonka vaikutusaika triplataan, että saadaan mahdollisimman harmahtava sävy. Hiukset yltävät yleensä johonkin lapaluiden tienoille, lyhyttä otsatukkaa pidetään itse kurissa keittiösaksilla ajoittain napsimalla ja kätevät kestokiharat syntyvät, kun hiukset aina letittää heti suihkun jälkeen ja muistaa avata ne päivä pari myöhemmin.
Jos olisi rahaa, Daisy olisi todennäköisesti kuvittanut puolet ihostaan. Koska ei ole, häneltä löytyy tatuoituna vain tähtiä toisen korvan takaa ja pieni sydän nilkasta, mikä on kai parempi kun ei mitään. Nenästä löytyy septumlävistys, missä on tosin pidetty piilokorua jo pidemmän aikaa, ja suusta smiley.
